Haihara Art Centre, Haiharankatu 30, Tampere
Etsimme alkulähteitä ja aarteita; ajatusten tai kuljeskelun vapautta sekä turvaa tuovia pesiä. Esillä on veistoksia, installaatioita ja ääniraitoja sieltä missä turvapaikat hehkuvat lämmintä valoa, arktiset kanalinnut kasvavat ihmisen mittaan ja avainlajit teroittavat hampaitaan rantatörmällä.
Näyttelyn kollektiivin muodostaa kaksi Tampereella työskentelevää kuvataiteilijaa, joita yhdistää opintohistoria ja työhuoneen rannalla vietetyt nuotiohetket; aikana kun kaupungissa oli työhuonerantoja, kuvataidelinja ja puolivillejä nuotiopaikkoja. – –
Teosten lähtökohta on sekä kuvitteellinen lajien adaptaatio että henkilökohtainen muistio ympäristössä tapahtuvista muutoksista. Toiselle villin kokemus on luonteva osa rakennettua lähiluontoa, kun toiselle se alkaa siellä missä ihmisen jäljen kohtaaminen on epätodennäköistä.
Johanna Lonka käyttää tekstiiliveistoa yhdessä kenttätyöskentelyn, luonnonmateriaalien ja äänen kanssa. Hänelle aarteen kokemus alkaa vaeltaessa, matkassa syrjäiseen; lähteiden, soiden ja hiljaisuudessa huhuilevien lintujen ääreen. Elinpiiriä etsiessä höyhen muuttuu painavaksi ja betonista kasvaa uusi neulasten metsä.
”Hahmottelen kävelyilläni sitä miten biosentrinen maailmankuva sopeutuu antroposeenin aikaan ja miten jaetun hetken kokemus synnyttää empatiaa toislajisia kohtaan. Lintulajit pakenevat kohti pohjoista vuosi vuodelta mutta mihin enää pesiä kun vastassa on jäämeren ranta? On mahdollista kiintyä useammin lintuun kuin ihmiseen, eikä sen pitäisi olla erityistä.
Lämmin kiitos työskentelyn tuesta Suomen kulttuurirahaston Pirkanmaan rahastolle sekä teosten valmistamisen tuesta Ålands kulturdelegation ja Eckerö Post- och tullhus residenssi!”