21.3.– 27.4.2025 KUBU Galleria
Neljän taiteilijan näyttelyekosysteemissä on tilaa erilaisille ilmaisun muodoille. Yhdessä ne muodostavat kokonaisuuden, jossa viiva ja väri kasvavat solukkomaisesti, leviten osaksi installaatiota. Teoskasvusto etenee tilassa mittakaavaa vaihdellen, yhdistäen eri elementtejä ja rapistellen nurkissa. Kasvi- ja eläinlajien lisäksi, empatiamme kohdistuu ei-elävään luontoon. Näyttelyn teoksissa edesmennyt elollinen materiaali liittoutuu keinotekoisten materiaalien kanssa. Jalostetut materiaalit ja rakenteet muistavat alkuperänsä, osansa elonkehässä. Solutasolla kuulumme yhteen. Verisuonten rihmastot kasvavat ja liittyvät juurien ja sienten verkostoihin. Suuri organismi hengittää, sykkii, parittelee, jakautuu, mutatoituu ja hajoaa. Näyttelyn teema liittyy ajallisuuteen, solutason muistoihin, tapahtumiin jo ennen tiedostetun elämän alkamista sekä sukupolvelta toiselle periytyviin toimintoihin tai tunteisiin.
Seppo Alanissi työskentelee pääasiassa pikkutarkkojen tussi- ja sekatekniikkapiirrosten parissa mutta tuotantoon kuuluu myös animaatioita ja ympäristötaidetta. Hänen töissään panpsykismin ja syväekologian kaltaiset teemat limittyvät arkaaiseen symboliikkaan ja itämerensuomalaiseen myyttiseen kuvastoon. Ajan ja elämän syklisyys saa muotonsa lähimetsistä löytyvien tekstuurien maanisessa toistossa.
Katja Hynninen saa taiteellisen inspiraationsa ihmisen mielestä, kehosta ja kokemuksista sekä hylättyjen rakennusten ja muiden kiinnostavien paikkojen tutkimisesta. Hänen teoksensa ovat viitteellisiä ja tunnelmaltaan mystisiä. Hynninen työskentelee monipuolisesti kuvataiteen eri menetelmillä kuten maalaamalla, veistämällä ja rakentamalla tilateoksia. Idea on tärkein, ja tekniikka valikoituu sen mukaan. Arkkityyppinen talo toimii ihmisen vertauskuvana.
Johanna Longan monivuotiset projektit koostuvat piirros- ja veistosinstallaatioista sekä niihin liittyvästä äänimaisemasta. Työskentelyn lähtökohtana on kohtaamiset toislajisten eläinten ja kasvien kanssa, yksilön merkitys asuttamalleen ekosysteemille sekä lajienvälinen oppiminen. Teokset hapuilevat kohti rituaaleja eliöille ja ajalle. ”Villiyden kauneus piilee sen hallitsemattomassa luonteessa; kaikesta ohjailusta huolimatta, edessämme on lopulta aina kehityskulkujen arvaamattomuus.”
Elliina Peltoniemen akvarellitöissä ihmishahmo etsii eroottista seuraa luonnosta. Töitä voi halutessaan katsoa ekoseksuaalisuuden käsitteen läpi. Puiden oksat ja juuret kietoutuvat hahmoon kuin rakastajan käsivarret vain voisivat. Maa syleilee ihmistä. Kuolema ei luonnossa ole loppu vaan sulautuminen takaisin suurempaan yhteyteen. ”Töissäni on usein nähtävissä sairauden, ruumiillisuuden ja hajoamisen teemoja. En ole useista yrityksistäni huolimatta onnistunut olemaan sammal, en puu, enkä lintu. Ihmisenä olemisen taakka painaa.”
https://kubu.fi/project/viides-laji/
